Annin synttärit on juhlittu. Ensimmäinen Oulun junamatka tehty (en todellakaan ole ikinä matkustanut Ouluun junalla..) ja takaisin pääsinkin näppärästi äidin ja isän kyydillä. Kaksivuotias on mahtava, hyvällä tuulella kaikki kelpaa ja onnistuu, juttelee ihania ja on syötävän söpö. Sitten kun ei naurata, ei todellakaan naurata. Enpä reissun aikana nähnyt kuin iloisia tyttöjä, juhliminen on kivaa.
Silti on ehtinyt hieman viettää viikonloppua kotonakin, saunoa ja käydä metsälenkillä Tinkan kanssa.
Ensi viikko on lokakuun viimeinen, mitä ihmettä?
Nu har jag åkt med tåg första gången ever till Uleåborg. Det gick fint.
Sötaste Anni har vi firat. Hon är allt vad en två åring kan vara, ena stunden glad, pratsam och samarbetsvillig samt söt som socker. Andra stunden vill man absolut ingenting och surheten har inga gränser. Jag hann bara se glada flickor dock, nästan alltid lyckas allting.
Har även hunnit njuta av helgen här hemma också, badat bastu och tagit en lång promenad i skogen med Tinka.
Nästa vecka är den sista i oktober, när hände det liksom?!
