Kelloja on käännettävä taas. Taaksepäin. Kohti kesää niinkuin joku sanoi että pitää muistisääntönä.
Kukapa ei oikeasti joskus haluaisi kääntää kelloja, muuttaa tapahtunutta, perua sanomansa, tehdä paremmin.
Nyt meillä on räntäsateinen sunnuntai ja uusi mahdollisuus tehdä hyvin, tehdä paremmin.
Tiskikoneessa ovat vielä kahvimukit poikien jäljiltä, yhdessä kasvaneet nuoret miehet istuivat meidän keittiössä muistelemassa kaveria joka on poissa nyt. Yhdessä on helpompi kestää käsittämätön.
Miten hyvältä tuntui saada halata heidät kaikki.
Det är åter dags att svänga klockan bakåt. Vem skulle inte vilja emellanåt svänga tiden bakåt. Ändra det som hänt, ta tillbaka vad man har sagt, göra bättre. Men idag har vi denna gråmolnig, regnig söndag och en möjlighet att göra bättre. En ny nåd.
Jag fyller i diskmaskin och ser att kaffemuggarna efter pojkarnas stund i vårt kök finns ännu där. Unga fina män som växt upp tillsammans ville träffas och minnas en kompis som inte längre finns hos oss.
Tillsammans är det lättare att fatta det ofattbara.
Hur skönt det känndes att få krama om dom allihopa.