Kevätaurinko paistaa niin ettei oikein ymmärrä,
tuliko nyt valitettua vähän turhaan pimeää ja pitkää talviaikaa.
Nyt jo aurinko sulattaa lumet katolta, pehmittää ladut niin että hiihtolenkki joka alkaa
reippaasti hyytyy alta vartin. Latu imee suksen kiinni, sauvat uppoavat hankeen, lammen jäällä on vettä.
Joutuu seisahtua keskelle metsää ja päättää ottaa ihan toinen tähtäin lenkille.
Ei miten pitkästi, millä sykkeellä vetää lenkin vaan miten rauhoittuu
hengittelemään yksin keskellä kaunista keväässä kiiltelevää hanki maisemaa.
Näissä mietteissä pääsi kotiin hyvällä tuulella. Puhtia riitti lähteä
rantaan kameran kanssa.
Tänä viikonloppuna sain kuvata serkkuani Kristiinaa joka valmistui agrologiksi.
Lapsuuden maisemissa, Rannan mummun pihapiirissä.
Siellä muistot nousevat ihan itsestään. Muistelin miten lapsena saunalle kuljettiin saunatakit päällä lumisen pihan poikki.
Saunan eteinen oli täynnä höyryä, lattialla kostea jääkylmä matto,
saunassa vesipata, ihanat löylyt ja Linna saippualla pestiin hiukset.
Sitten oli iltakahvit, pappa istui kerrastopaita päällä penkin päässä tuvassa,
aina lempeä hymy silmissä mummua vastapäätä.
Televisiosta tuli lauantaitanssit.
Vårsolen skiner så underbart.
Man undrar om man ändå klagade en hel del i onödan hur mörk vintertiden är december.
Ja menar hur kom vi så här fort till sista dagen i februari?
Solen värmer så snabbt att en glad skidåkare får kämpa hårt att inte bli sur på spåret på eftermiddagen.
Spåret är som lim, stakan sjunker djupt i snön, hur är det nu så här tungt…
Då stannar man upp och bestämmer att bara andas i skogen. Lyssna på vinden och inte kolla vad sportklockan visar.
Det får bli som det blir. Då kommer man hem med en glad min.
Och har energi kvar att gå till stranden med kameran.
Jag fick fota min kusin Kristiina i helgen. Hon utexaminerade som agrolog.
Vi fotade på min mormors och morfars gårdsplan.
De har redan länga varit borta.
Där väcks barndomsminnen snabbt. Nu tänkte jag hur vi gick till bastun när vi var barn.
Med badrockar på, genom snöig gårdsplan.
Bastukammaren var full av ånga från bastun, på golvet låg iskall matta.
Underbar löyly, vattengryta, Linna shampoo att tvätta håret.
Efter bastun satt man alltid på kvällskaffe.
Moffa och mommo satt mitt i mot varandra, moffa i sitt underskjorta, hans snälla glada ögon,
hur han smekte på huvudet på oss när vi kom bredvid.
Från tv kom lördagsdansen.
