Valokuvaus

 

Kevätaurinko paistaa niin ettei oikein ymmärrä,
tuliko nyt valitettua vähän turhaan pimeää ja pitkää talviaikaa.
Nyt jo aurinko sulattaa lumet katolta, pehmittää ladut niin että hiihtolenkki joka alkaa
reippaasti hyytyy alta vartin. Latu imee suksen kiinni, sauvat uppoavat hankeen, lammen jäällä on vettä.
Joutuu seisahtua keskelle metsää ja päättää ottaa ihan toinen tähtäin lenkille.
Ei miten pitkästi, millä sykkeellä vetää lenkin vaan miten rauhoittuu
hengittelemään yksin keskellä kaunista keväässä kiiltelevää hanki maisemaa.
Näissä mietteissä pääsi kotiin hyvällä tuulella. Puhtia riitti lähteä
rantaan kameran kanssa.
Tänä viikonloppuna sain kuvata serkkuani Kristiinaa joka valmistui agrologiksi.
Lapsuuden maisemissa, Rannan mummun pihapiirissä.
Siellä muistot nousevat ihan itsestään. Muistelin miten lapsena saunalle kuljettiin saunatakit päällä lumisen pihan poikki.
Saunan eteinen oli täynnä höyryä, lattialla kostea jääkylmä matto,
saunassa vesipata, ihanat löylyt ja Linna saippualla pestiin hiukset.
Sitten oli iltakahvit, pappa istui kerrastopaita päällä penkin päässä tuvassa,
aina lempeä hymy silmissä mummua vastapäätä.
Televisiosta tuli lauantaitanssit.

 

Vårsolen skiner så underbart.
Man undrar om man ändå klagade en hel del i onödan hur mörk vintertiden är december.
Ja menar hur kom vi så här fort till sista dagen i februari?
Solen värmer så snabbt att en glad skidåkare får kämpa hårt att inte bli sur på spåret på eftermiddagen.
Spåret är som lim, stakan sjunker djupt i snön, hur är det nu så här tungt…
Då stannar man upp och bestämmer att bara andas i skogen. Lyssna på vinden och inte kolla vad sportklockan visar. 
Det får bli som det blir. Då kommer man hem med en glad min. 
Och har energi kvar att gå till stranden med kameran. 
Jag fick fota min kusin Kristiina i helgen. Hon utexaminerade som agrolog.
Vi fotade på min mormors och morfars gårdsplan. 
De har redan länga varit borta.
Där väcks barndomsminnen snabbt. Nu tänkte jag hur vi gick till bastun när vi var barn.
Med badrockar på, genom snöig gårdsplan. 
Bastukammaren var full av ånga från bastun, på golvet  låg iskall matta.
Underbar löyly, vattengryta, Linna shampoo att tvätta håret. 
Efter bastun satt man alltid på kvällskaffe.
Moffa och mommo satt mitt i mot varandra, moffa i sitt underskjorta, hans snälla glada ögon,
hur han smekte på huvudet på oss när vi kom bredvid.
Från tv kom lördagsdansen. 

 

Sunnuntai-ilta, lumisade ei hellitä.
Lumivallit pihan ympärillä ovat vaikuttavat. Ei riitä käsivoimat enää lykkimään lumikolalla
lunta niin korkealle, onneksi on mönkijä apuna. Mönkijä kuski alkaa olla jo melko synkkänä
lumentulosta. Katot notkuvat ja renkaat sutivat kun kasat kasvavat.
Itsekin toivon että tässä alkaisi jo olla talven lumet mutta päivittäin ihailen
tätä oikeaa ja kaunista talvea. Ovelta hiihtämään lähtöä ja lumisia puita.
Sain viikonlopun alkajaisiksi kuvata ihan hirmu pientä ihmistä, seitsemän päivän ikäistä
pientä tyttövauvaa. Voi ihmettä, pieniä varpaita, sormia.
Sitten on syöty viimein kermapullia jo meilläkin, on hiihdetty ja kävelty lumikengillä
polkua auki. Joka on sen jälkeen kahdesti jo saanut lumipeitteen.
Töitä on kovasti tulossa ja työn alla jo, kuvauksia ja kotisivujen tekoa.
Täysi kalenteri on suuri kiitollisuuden aihe.
Helmikuun viimeinen viikko alkaa, iloa siihen toivotan!

 

 

En glad och stolt storebror Milton fick visa sin lillasyster till tanten som kom
med kameran. Vilken under är pytteliten prinsessa, sju hela dygn har hon varit hos 
mamma, pappa och storebror. 
Med den här skön uppdrag fick jag börja veckosluten.
Snö och ännu mera snö. 
Den som ska hålla på med snöarbete hos oss verkar stressad, även att 
man har en mönkijä till hjälp. Tak böjer sig under snön, snövallar är så höga att snart
vet man inte vartpå riktigt allt snö ska skuttas.
Men det är så vackert! Och man får sätta på skidor direkt från dörren och sikta till spåret.
Mycket jobb just nu. Man är tacksam!
Sista veckan i februari börjar, må den vara bra för oss alla!

 

 

 

Marraskuun puolessa välissä en ole varmaan koskaan laittanut jouluvaloja pihalle.
Mutta nyt olen.
Tänään aurinko paistoi, sain negatiivisen vastauksen korona testistä ja nuha ei sitten tainnutkaan tulla.
Rantaan koiran ja kameran kanssa iloisin mielin ja kevein askelin.

 

 

 

Alkusyksyllä otettiin nämä hyvän mielen kuvat
Anjasta ja Johanista. Taas hyvä esimerkki että kuvia voi ottaa piristykseksi ilman
hirveän painavaa syytä. Tämä hetki on riittävä syy.
Sadetta ja räntää on satanut pari päivää.
Olen siitäkin syystä saanut laitettua makuuhuonetta uuteen uskoon, ensimmäisenä ja parhaimpana juttuna
vaatekaapin puhdistus! Kovalla kädellä vaan rättiä kierrätykseen ja tosi vanhat (saatan joskus remonttihommissa tätäkin tarvita-rievut) roskiin.
Kyllä on hieno tunne katsella siivottua vaatekaappia!
Kumma kun ei silti riitä tuo into vähän useammin ryhtyä järjestelyhommiin, ettei vaan kerran pari vuodessa..
No mutta kohta luulen että tekee mieli jo pari kuvaakin sisällä ottaa.
Perjantai huomenna, kohti viikonloppua!

 

 

 

Kom ihåg att vi tog ju de här bilderna av Anja och Johan denna höst!
De blev nog riktigt feel good-bilder! Ännu en gång märker man att fota kan man utan 
att någonting super specielt händer, livet just nu räcker bra som en orsak. 
Tack att jag fick fota er!
Regn och slask har kommit ner i dagarna två. 
Ingenting som höjer stämningen precis, men vad som verkligen får en att le är att jag har 
börjat rensa ur klädskåpar och ordnat sovrummet på nytt! 
Lite till fixas så kan man ta några bilder därifrån.
Jaja, men det är fredag imorgon gott folk, veckoslut igen! 

 

 

 

Pikkuinen Paulina kuvattiin syyskuun auringossa, suloinen yksivuotias hymyili ja taputteli käsiään
melkein tunnin ajan kun kuvailtiin. Voi iloa.
Syksy ravistelee jo lehtiä päältään ja normaali arkea tuntuu koronan tympeä läsnäolo ravistelevan myös.
Maskisuositus on täysin luonnollista, suositeltavaa ja maskit on meillekin hankittu.
Kauheaa se on silti. Henki ei kulje, lasit huurtuu ja kaikki on tavattoman hankalaa.
Ensimmäinen tunti maski päässä toi paniikin tunteen, ei mennyt sääntöjen mukaan voin kertoa.
Miten, siis miten joku jaksaa työpäivän pitää maskia? Nostan todellakin hattua.
Yritän totutella.
Syysloma tulee täydelliseen hetkeen, saa olla maskitta kotona.
Vapaa viikonloppu myös siintelee näköpiirissä, sellaista ei ole ollutkaan todella pitkään aikaan.
Ai että, ilot ne löytyy maski ahdistuksenkin keskellä!

 

 

 

 

Sötaste Paulina i september solen! Glad och nöjd ettåring, vilken roligt stund vi fick när vi fotade vid havet. 
Hösten skakar av sig löven med fart nu, likaså känns det att normal vardag skakas ner igen pga corona.
Tycker att det är ett bra beslut att rekommendera starkt användning av ansiktsskyd.
Men hur man hatar att använda den.. Det var en överraskning.
Första timme med masken fick jag nästan en panik, man kan ju inte andas.. 
Efter det har jag sökt efter en annan sorts mask och tränat. 
Lite bättre tycker jag att man klarar sig redan. 
Men det är hur jobbigt som helst att ha masken på.
Giv mig styrka.
Nog ska vi klara det här också men tacksam så tacksam att höstlov kommer nu.
Och en ledig helg! Det har man inte haft på jääättelänge.