valokuvaus

Konfirmand

 

Tämän kesän säät ovat tähän mennessä olleet oikein mainiot, ei minun puolestani valituksen sanaa.
Viileää kylläkin mutta aurinkoista. Mutta lauantainen 12 asteen lähtölämpötila hieman alkoi jo positiivista asennetta syömään.
Hääkuvaukset saatiin silti hienosti hoidettua vaikka vesisade väijyikin.
Sunnuntai aamu oli todella kaunis ja lähdettin heti aamusta pitkälle metsälenkille.
Sitten juhlittiin Elinin rippijuhlia, taas yksi serkku on saavuttanut yhden etapin elämässään.
Viimeisiä kuvia otettaessa alkoivat sadepisarat putoilla eli täydellisesti ehdittiin.
Illalla vielä saatiin istuttiin iltaa tuttavien kanssa merta tuijotellen.
Taas tuli napakymppi sunnuntai, sitä ei iltaa kohti synkkenevä sääkään millään tavalla voinut pilata.

 

Konfirmand Read More »

Sommarflickor

 

Voi näitä kesätyttöjä niityllä!
Sisaruksista toinen täytti 4 vuotta ja toinen 1 vuotta, kuvattiin ihan juhlatunnelmissa.
Kesätuuli oli vähän viileä eikä se naurattanut yksivuotiasta ensin yhtään.
Mutta niin vain muutamalla lastenlaululla ja siskon avuksi antamalla lelulla alkoi aurinko paistaa pienenkin mieleen.
Ihan mieletön kesäkuvaus, nämä heinät suhisevat tuulessa kuvien kautta koko elämän.
Pienet kädet poimimassa kukkia, pehmeältä poskelta äiti pyyhkii kyyneleen ja pitää kädestä kiinni kun askel horjuu.
Ihmeitä täynnä koko elämä.

 

 

 

Ojjoj dessa ljuvliga sommarflickor på ängen.
Storasyster fyllde fyra år, lillasyster 1 år. Vinden var lite kylig och ettåringen tyckte först inte alls om någonting.

Men efter några barnsång och systers hjälp började solen skina också för den minsta.
Så otroligt söta och somriga är de små töserna på ängen. I bilderna susar sommar vind som minne hela livet ut. 
När små händerna plockar blommor, när mamma torkar en tår från mjuk liten kind och håller i handen när det är svårt att gå.
Allting är nytt, allting är underbart. 

 

Sommarflickor Read More »

Chydeniuksenhovi

 

Alkuvuodesta kuvasin tämän asunnon. Ihanan sisustuksen suunnitteli Jaana Niemi ja asunto on YIT Chydeniuksenhovin uusia kohteita.
Heti asuntoon astuessa tulee tervetullut olo, tekisi mieli laittaa kahvi tippumaan ja alkaa suunnittelemaan saunan lämmitystä kunhan ensin kävisi vähän lenkillä Suntin vartta pitkin. Tai itseasiassa kävelymatkan päässä on myös uimahalli, kuntosaleja ja Urheilutalo.
Ja kauppakin yhtä lähellä.
No ei viitsi enempää tuota miettiä, maalta on aina pitkä matka noihin kohteisiin.
Mutta meillä on se rauha ja luonnon välitön läheisyys. Eikö niin?

 

Chydeniuksenhovi Read More »

Vuosi 2018

 

Käyn silloin tällöin katsomassa blogin kävijätilastoja. Yllätyn aina, positiivisesti!
Niin paljon kävijöitä! Parhaimmillaan kuukaudessa yli 3000 yksittäistä kävijää. KIITOS!
Ja sitten mietin aina, mitä ihmettä? Miksi täällä käy porukkaa..
Kyllä kyllä, perusnegatiivinen asenne ryömii esille pyytämättä aina kun jokin asia näyttää onnistuvan.
Törmään aina välillä ihmisiin jotka kertovat lukevansa blogia ja kehuvat.  Kiitos, olette ihania!
Elämä on iloa ja surua, epäröintiä ja riemua, harvoin niistä kaikista voi tänne blogiin avautua.
Toivon että osaisin jakaa silti jotain merkittävää joskus.
Merkittävimpiä muutoksia meidän elämässä viimeisen vuoden aikana ollut oma yrittäjyys ja koira.
Mullistavampi oli koira. Molemmat ovat tuoneet mukanaan jotain mitä odotinkin ja molemmat (mutta enemmän koira!) jotain ihan muuta.
Koiran kanssa on hermot menneet huomattavasti useammin kuin yrittämisen kanssa, kirjoitin siitä täällä.
Iloa on ollut molemmista paljon. Loppuvuodesta työ toi mukanaan mahtavia yllätyksiä ja yhteistyö mahdollisuuksia eli toivoa!
Minuahan voi seurata facebookissa ja instagramissa, instassa itseasiassa kahdellakin tilillä, tässä toinen.
Sitten on vielä ne toiset nettisivutkin, sinne pääsee tästä ja tuolta sivun oikeasta laidasta, logoa klikkaamalla.
Että arvatenkin aikaa menee kun joka paikkaan pitäisi jotain tasaiseen tahtiin päivittää.
Onneksi tästä tykkää!
Ja jos alkaa kauheasti tökkiä, pidän tauon.
Yhteyttä saa ottaa ja kommentoida mielellään, ja jos ei ole someihmisiä, saa laittaa viestiä vaikka sähköpostilla! info@tarjajakobsen.com
Lähden uuteen vuoteen toiveikkain mielin, pyhien jälkeen arki tuntuu ihan mahtavalta aloittaa.
Voiko sen enempää pyytää?
Toivon teille kaikille onnea ja iloa uuteen vuoteen!
Kuvia jokaiselta kuukaudelta vuonna 2018 (joiltakin kaksi kun en osannut päättää).

 

 

 

 

Läser ibland på besöksstatistik av min hemsida. Blir överraskad varje gång. Ni är så många!
Som bäst är ni över 3000 unika besökare per månad. Vau.
Vanligtvis undrar jag därefter, varför? Varför så många besökare? Det är alltid allra lättaste att vara negativ när någonting lyckas. 

Jobbar med det som bäst. Ni gör det lättare, nu som då möter jag er som läser bloggen och tycker om den. Tack, ni är härliga!
Det händer så mycket i livet som man kan inte skriva i bloggen, jag hoppas att jag ändå lyckas dela med er någonting med betydelse.

Att bli företagare och att bli hundägare, där är de två viktigaste händelser år 2018.
Att bli hundägare var nog det som ändrade vårt liv mest. Har berättat om det här. 
Mycket glädje om båda ändringar, mycket att fundera om likaså.

Ni kan ju följa mig i facebook och instagram, instagramkonton har jag två, den andra, fotoinsta ser du härifrån.
Sen har jag ju fotohemsidan, dit kommer man via länken upp på högra sidan av hemsidan och härifrån. 
Det tar tid att uppdatera på flera ställ, som tur tycker man om det här.
Om det börjar smaka trä på riktigt, tar jag en liten paus. 
Man kan kontakta mig (och gärna får!) också via epost info@tarjajakobsen.com 
Jag tar emot det nya året med hopp och glädje, det känns roligt att börja vardag igen.
Kan man begära mera?
Önskar er alla ett gott och lyckligt nytt år 2019!
Bilderna är från varje månad år 2018, de som betydde mest eller de som jag tyckte om mest.

 

 

Vuosi 2018 Read More »

Tinkan ensimmäinen vuosi

 

Vuosi sitten meille muutti pieni ja päättäväinen pallero, jolle annettiin pitkän pohtimisen ja äänestyksen jälkeen nimeksi Tinka.
Hakumatka Kruunupyystä illan pimeydessä oli jotenkin raastava. Säälitti pikkuinen joka vietiin sisarusten luota yhtäkkiä vain pois. Äidistä vierotus oli ihan muutama päivä sitten tapahtunut. Koko matka oli levoton ja sydän hakkasi varmaan kaikilla.
Kotiin tultua koko perhe istui lattialla ihmettelemässä  ja pentu vaelsi ympäriinsä ikuisuudelta tuntuvan ajan, muutaman tunnin kai,
ennen kuin nukahti omalle pedille.

Kaikki oli muuttunut. Ilta muistutti aivan liian paljon vauvan saapumista taloon. Ensimmäisenä yönä nukkui parhaiten pentu.
Jotenkin tilanne ei minusta ollut yhtään upeaa ja kivaa, lähinnä ahdistavaa. Mutta nyt tiesin että tarvitaan vain aikaa ja rentoa otetta.
Söpömpää otusta ei olisi voinut meille saapua, joka auttoi paljon, sekä se että meitä oli monta.
En tiedä milloin kaikki alkoi sujua ilman epämääräistä outouden tunnetta, mutta kyllä helpotti kun arki tuntui tavalliselta taas. Tunnustaa pitää että ajattelin yhdessä vaiheessa tämän olevan aivan varmasti ensimmäinen ja viimeinen koira joka meille tulee. Nyt en ihan tiedä, mutta ei tuota halua ajatella, koska meillä on nyt meille paras nelijalkainen perheenjäsen.

Ulkona rampattiin uskomattomat määrät, talvi asetti hyvät ja huonot puolensa. Kauhea pukeminen hidasti pennun kanssa ulos ryntäämistä ajoissa ennen lätäkön ilmestymistä lattialle. Toisaalta ulkona oli kylmää ja lumista, pikkuinen ei hirveästi viihtynyt, joten äkkiä toimitus ja takaisin sisälle.
Neljä kuukautta vanha Tinka oli melkolailla sisäsiisti, ensimmäisen juoksunsa jälkeen puolivuotiaana täysin.
Aika monta reissua ulos hankeen aamuyöstä on tehty. Ja käsittämättömän vähän siitä stressattu!
Tinka on reviiritietoinen, todellinen vahti ja paimentaja, metsästysvaistoa löytyy yllättäen myös ja rohkeutta vaikka jakaakin.
Tämä tarkoittaa että haukku lähtee herkästi.

Yllätyin (onhan tämä noloa) että koira ei ole vain rotunsa edustaja vaan aivan oma luonteensa…
Tinkan luonne on topakka ja itsenäinen. Syliin on alkanut haluta oikeastaan vasta syksyn aikana. Ja se on mahtavaa. Olkapäätä vasten ihan omasta halustaan nojaileva silkkinen sheltti sulattaa aivan varmasti sydämen. Kuka vain meistä istahtaa lattialle, käpertyy Tinka varmasti syliin.
Vieraiden kanssa on oikein rotunsa edustaja, tervehtii äänekkäästi, tarkistaa tulijan huolellisesti, antaa ehkä silitellä mutta poistuu nopeasti. Rauhoittuu aika pian omiin oloihinsa ja tarkkailee tilannetta rauhallisesti ja lopulta kyllästyy ja alkaa nukkumaan.

Mikä vuosi!
Yllätyksiä on ollut, yksi niistä on häpeä. On hävettänyt tiellä vastaantulijoita haukkuva koira niin että hikeä on saanut kuivailla. On pyydetty apua, on yritetty ja yritetään. Ei ole oikein osattu ja on tunnustettu että hankalaa on. On alettu vasta nyt tottumaan tähän koiraperhe elämään niin että enää vastaantulijat eivät hermostuta taluttajaa, se vaikuttaa toimivan hihnan päähän asti. Toisinaan.
Maalla vastaantulijoiden määrä on välillä nolla, totu siinä sitten.

Autoilu on hankalaa kun nelijalkainen matkustaja voi pahoin, ei tule ajeltua koiran kanssa huvikseen. Saattaahan tuo vielä helpottaa, voihan myös olla ettei.
Eniten on silti yllättänyt miten rakas tuo karvainen ystävä meille kaikille on.
Varsinkin meistä se joka eniten ja pisimpään vastusti koiran tuloa. Tompan sydän oli menetetty samalla ovenavauksella kun Tinka taaperteli ensimmäisen kerran sisään. Suoraan sydämeen tassutteli hän.
Kotikoira haluttiin, harrastaa ajateltiin lenkkeilyä ja ihan tavallista elämää maalla, metsälenkkeilyä varsinkin on harrastettu ihan hurjat määrät. Se on mahtavaa. Tinka kasvattaa meitä, me välillä onnistumme kasvattamaan vähän Tinkaa. Näin se menee.

Aikamoinen joululahja saatiin viime vuonna. Lahja joka antaa vain antamistaan.

 

 

 

Ett år har Tinka varit i vårt liv nu.
Ett år sen kom vi hem en mörk fredagskväll från Kronoby med liten hårboll på baksätet. Vi hade verkligen blandade känslor. Vi tyckte så synd om liten som mitt i allt hamnade i Öja, utan mamma o syskon. Väl hemma satt hela familjen på golvet och valpen gick omkring i huset en tid som kändes som evighet, troligen några timmar, sen somnade hon i sin säng. Men hon var så tapper och söt, så glädjen kom.
Dock påminde tiden allt för mycket tiden när vi har kommit hem från BB, men nu visste jag att det gäller att ta det lugnt och låta tiden gå, det blir alltid bättre. Och så var det nu också. Kommer inte ihåg när allt började kännas vanligt men nog var det roligt när det gjorde det.

Hon var ju den sötaste valp vi kunde tänka oss och vi var många som tog henne emot. Det gjorde första veckorna lättare. För mig åtminstone. Jag måste erkänna att jag undrade i början varför i fridens namn ville vi ha en hund?! Men den tanken försvann när tiden gick. Hon är bara den bästa möjliga liten hund vi kunde önska oss.
En vintervalp betyder att när valpen ska ut ska man vara dubbelt snabbare än på sommaren, för att en massa kläder ska kläs på innan man stormar ut i snön. O andra sidan behöver man inte vara ute så länge, lillen får kallt, gör sitt och sen kommer man fort in.
Fyra månader tog det, då var Tinka så gott som rumsren, efter första löp som halvårig var hon helt rumsren.

Hur många gånger ha vi rusat ut i snön på morgonnatten under första våren? Och hur lite vi har stressat över det?
Otroligt.
Tinka är en riktigt shetlandssheepdog, vaktar, vallar och en rolig egenskap till, jagar. Hon reagerar snabbt som blixt så allt detta betyder att hon skäller lätt och gärna. Måste också erkänna att kom aldrig att tänka på hur olika hundar är i naturen (jo på riktigt tänkt jag inte tanken..).
Vår Tinka vet vad hon vill och är självständig. Egentligen först under hösten har hon börjat längta efter famn. Vem än sitter på golvet kommer hon strax i famnen. En silkeslen sheltie som trycker sig mot en är nog en hjärtekrossare, sötaste som finns.
Mot gäster är hon lite avvaktande, låter kanske klappa lite, men går fort till sidan och vaktar tills hon tröttnar och börjar sova. En riktig sheltie.

Vilket år det har varit!
En av överraskningar har varit skam. Skam över att en hund skäller som tokig på vägen, hur kan inte vi få stopp på det här?! Svettigt och irriterande minst  sagt. Vi har bett om hjälp, tränat och tränar. Emellanåt lyckas vi, emellanåt inte. Mest har vi lyckats att växa själv under året. Det tycker jag påverkar på andra ändan av koppel mest. Så jobbet fortsätter.
Att man bor på landet hjälper inte heller. Ofta möter vi inte någon alls på vägen.

Men största och bästa överraskning är dock hur kär en hårig liten vän kan vara.
När hon tassade in från dörren för första gången, tassade hon in i hjärtan av oss alla. Men Tom var den som överraskades mest av den överväldiga ömhet man känner mot en hund. När hon tittar med sina runda ögonen på han, är det rätt lite han kan säga emot… 

En hemmahund önskade vi och en sån fick vi, vi kan försöka lär henne, men mest lär hon oss. 
A gift that keeps on giving, det är vad hon är!


 

Tinkan ensimmäinen vuosi Read More »

Friends

 

 

Ystävät laiturilla!
Matkanteko on aivan toisenlaista kun vieressä hymyilee ihminen joka sinut tuntee ja pysyy siinä silti.
Soisi jokaiselle semmoisen ihmisen.
Tallennettiin kuviin ystävyyttä ja naurua, paras lahja on se mikä kuvissa näkyy. Ilo.

 

 

Vännerna på bryggan!
Det är så mycket lättare att vandra om det finns en vän bredvid dig, en som känner dig och stannar ändå.
Man önskar en sån vän för alla.
Vi förevigade stunden i bilder. Bästa gåvan som man kan få är den som syns på bilderna. Glädjen.  

 

 

 


Friends Read More »

Anni


 

Anni, ihana pallero, päättäväinen touhuaja, täyttää yksi vuotta tällä viikolla.
Uudessa kodissa oli mahtava kuvata, tuon hirsiseinän olisin voinut tuoda meille. :)
Tänään lisää yksivuotiskuvausta Kokkolassa.

 

Anni Read More »

Ruska

 

Sumuinen ja pilvinen syyssää voi antaa näin ihanan valon kuviin.
Ei saatu aurinkoa, mutta aurinko onkin nyt onneksi ruskan väreissä ja tietenkin iloisessa mielessä.
Kauan odotettu kuvaus joka uhkasi siirtyä vielä sään takia, onneksi otettiin riski!
Mahtava syyskuun ilta ja mahtavat daamit hevosineen!

 

 

 

Vilken underbar ljus kan man få oavsett dimmigt och molnigt väder!
Vi fick inte sol, men solen finns nu i alla hösten färger och förstås i det glada sinnet. :)
Länge har vi väntat för den här dagen, härligt att vi tog risken med vädret, det blev så fint!

 


Ruska Read More »

Perhekuvaus

Mahtavassa auringonpaisteessa kuvattiin rentoja ja iloisia perhekuvia.
Kaikilla hyvä mieli, eikä kummankaan muksun mielestä vesi ollut yhtään kylmää. :)
Tässä muutama kuva perjantailta.

 

 

Onnea vielä hääpäivän johdosta!

Perhekuvaus Read More »

My

B2

Näin ihanaa tytön tylleröä sain kuvata sunnuntaina. :)

Hur söt kan man vara? Sötaste My fick jag fota på söndagen. :)

B3 B4 B5 B6 B7 B8 B9 B10

My Read More »