Syysaarteita

Eilen tuli mainittua tuon luonnonmateriaalin aarreaitta tuolla takametsässä.
Pelloltakin niitä aarteita löytää.
Syksy on täynnä symboliikkaa!
Periaatteessa löydän kaikesta ja aina symboliikkaa, vähän niinkuin luonnevika. :)
Mutta siis todellakin läksin ulos kun aurinko tuli esiin ja katselin masentavia ojanpientareita talon ympärillä. Rentun ruusujen ja heinikoiden helakat värit ovat kaukainen muisto vain, jäljellä on vain eloton musta maa.
Erehdyin taas luulemaan.
Siinä kävellessä ympäriinsä ihan raittiin ilman takia pysähdyin pellon reunaan.
Aika toviksi. Niin johan niitä alkoi löytyä.
Kimallusta. Värejä. Muotoja.
Iloa.
Huokaus. Aurinko paistoi, teinitkin tulivat ulos huoneistaan.
Ilman kännyköitä.
Lokakuu voi pettää ulkonäöllään.
Ei anneta periksi. Pimeys lisääntyy,
mutta silloin valo on vieläkin kauniinpaa.
Iloa viikkoosi toivottelen!

Nämnde igår att vi har så mycket skatter i skogen här bakom oss.
Idag har jag hittat skatter från åkern också.
Det tog en stånd nog.
Jag kom ut lockat av solen och märkte förstås allra först de svarta och ruttna dikskanterna. Så deprimerande de ser ut.
Sommarn är en minne blott verkligen.
Men när jag vandrade omkring bara så där för friska luftens skull så stannade jag ändå. Och tog en ordentligt titt.
För att hösten är ju full av symbolik!
Ja nå, för det mesta hittar jag symbolik av nästan vad som hellst. Men.
Då kom de fram.
Glitter. Färger. Former.
Glädje!
Även ungarna kom ut. Utan telefonerna.
Hösten blir mörkare hela tiden.
Men då är ju ljuset ännu vackrare!
Vi ska inte ge upp!
Önskar dig glädjedroppar längs hela veckan!