Sataa vettä, tuulee ja sataa, ei tee mieli vilkaista lämpömittaria koska lämmin ilma on hävinnyt jonnekin. Täytyy keskittyä mukaviin asioihin, eikä esimerkiksi märkinä tuulessa heiluviin mattoihin jotka viisaasti pesin juuri ennen kuin nämä monsuunisateet alkoivat. :)
Viime sunnuntaina hain Wilman leiriltä kotiin, isosena ensimmäistä kesää ja nyt kesän leirit on leireilty. Jokainen leiri oli erilainen, kokemukset vaihtelivat vaikeista hetkistä huikeisiin hetkiin. Ja uutta leirikesää alettiin odottamaan.
Tavattoman ylpeä ja onnellinen tuosta nuoren naisen alusta joka löytää vaikeuksien läpi omia vahvuuksiaan. On jo nyt vahvempi kuin minä tuon ikäisenä. Rakas tyttäreni.
Wilma har haft sin första sommar som hjälpledare på församlingens läger.
Jättestolt över henne, alla lägren har inte varit så lätta, dom aldrig är, men ändå efter varje läger har hon varit nöjd. Eller supernöjd.
Och väntar redan för nästa sommarens utmaningar.
Så stolt över henne, hon är redan starkare än vad jag var i hennes ålder.
Kära dotter.
Att det orkar regna. Aldrig någonsin har jag tvättat mattor i misstag på en sån här vecka som bara regnar bort. Månne de blir torra före julen…
