Hieno äitienpäivä!
Etuoikeutettu, kiitollinen, onnellinen ja siunattu että saa olla mamma kahdelle niin
hienolle tyypille. Kuin eilisen muistan sen kävelylenkin kun työnsin ihan uutena äitinä
esikoista vaunuissa, kun koko äitiyden taakka putosi kerralla päälle.
Tämä nyytti, aina aina minun lapsi vaikka kuinka vanhaksi eletään.
Aina yhtä painava ja kevyt on kantaa sydämessä. Se oli musertavan iso hetki jota onneksi
kesti vain hetken. Totta se silti on. Siitä hetkestä kun lapsi on annettu se on lapseni tämän elämän ja taivaaseen asti.
Kaikki ilot, kaikki surut.
Menetetyt ystävät, uudet ystävät, poikaystävät, tyttöystävät, jokaisen myötä elää ja
toivoo, kunpa kaikki menisi hyvin, kunpa lapseni saisi tuntea aina että on rakastettu, voisipa se mikä
näyttää menetetyltä löytyä uudestaan.
Yllätyksiä ei äidin hommasta puutu. Molemmat lapseni ovat kihloissa!
Ilmeisesti tämänkin takia olen ihmeissäni miten onnellinen olen myös tästä vaiheesta
kun kotoa on muutettu pois. Tämä mahtava tunne tuli ihan puskista, kiitos siitä!
Tänään on syöty kakkua aamusta iltaan, halattu oma äiti, anoppi, iloittu
lahjoista, kukista, kahvihetkistä ja ilosta. Ja kuin kirsikkana kakun päällä,
juotu vielä ensimmäiset laiturikahvit mökillä!
Ah eloa, välillä.
