Tiskikone is back! :) Johan ehti ikävä tulla. Melko hyvin pelasi tiskivuorot kuitenkin. Syysmyrsky puskee, merivesi nousee ja mökillä kohtasi odotettu näky, laiturinpätkiä kellui naapurin rannassa. Sen sijaan minua kohtasi odottamaton tunne, näitä elämän hoksaushetkiä. Koska oltiin taas kahdestaan miehen kanssa jälkiä korjailemassa, hyökyi nostalgiamyrsky yhtäkkiä ylitseni. Kohta tänne tullaan aina kahdestaan!! Kohta ei ole enää ala-asteikäisiä taistelemassa tietokonevuoroista, eikä valittamassa ettei ikinä pääse kotiin.. Näillä voi myös lohduttaa itseään ja kyllä se auttaakin. :) Silti sitä yllättyy, ihan totta, meidänkin lapset kasvaa – aikuisiksi?!
No onneksi myrskyt tyyntyy ja vedet laskee, onnea on kasvavat tenavat! :)
Höststormen ökar, havsvatten stiger, vi var vid villan och kolla läget. Som väntat flöt bryggan vid grannens strand. Vad som kom helt oväntat var en känslostorm över mig. Som sagt var vi igen bara gubben och jag, så slog det mig, snart, riktigt snart kommer vi VARJE gång hit utan barn. Inga gnäll om när ska vi hem, inga slagsmål om vems tur är det egentligen att ha dator.. Det här fungerar nog som tröst också. :) Men ändå är det så ofattbart, vad då, ska också våra barn bli vuxna?!
Nåmen, stormar lugnar ner sig, vattennivån sjunker, vilken glädje är att ha växande barn! :)
Lenkkikuva parin viikon takaa, mutta kannattaa panna merkille että korkealle pyrittiin, Öjan korkein paikka.. :)