Metsässä ja tiellä

 

Onni on takapihalta alkava metsäpolku. Siellä saa tarmoa täynnä oleva shelttipentu painaltaa menemään kyyryloikkaa minkä ehtii.
Juosta puiden ympäri, olla täysin kuuntelematta kun kutsutaan mutta sännätä täyttä vauhtia perään kun ihminen on riittävän kaukana. Nakertaa oksia ja syödä heiniä. Haistella kaikkea koko ajan ja haukkua kaikelle epäilyttävälle.
Hihnassa kulkeminen tietä pitkin on ihan alkuvaiheessa vielä eli työlästä.
Ensin ei mennä mihinkään paitsi väärässä paikassa yli tien. Sitten rynnätään naru suorana eteenpäin ja loikataan ojan pohjalle. Siinä välissä otetaan viisi tavallista askelta.  Jokaista kulkijaa haukutaan tietenkin kaikella tarmolla komennuksista ja herkkupaloista viis veisaten.
Että pentukoulua odotellessa.

 

 

 

Egen skogsstig bakom huset är verkligen en nöje just nu. Där får en busig sheltiepuppy släpp loss så att säga.
Springa som tokig fram o tillbaka, runt träden och kvistar, snusa på precis allting, inte lyssna på matte men sen springa allt vad hon får av sin korta benen efter en.
Hur att gå på vägen har inte riktigt klarnat upp för henne ännu. Först går man ingenstans (allt doftar jättespännande) utom tvärt över vägen där man inte ska göra det. Sen galopperar man som tusan med en överraskad människa bakom sig, sen måste man skälla ordentligt om nån kommer emot. Däremellan tar vi cirka fem vanliga steg. Så needless to say, vi väntar ivrigt att valpskolan ska börja…