Heli

Tällä viikolla menetin ystävän.
Helin aika oli lähteä.
Pitkän taistelun uuvuttamana.
Rakasta vaimoa, rakasta äitiä, jäi Helin kaikista tärkein, oma perhe kaipaamaan.
Tunnettiin toisemme vuodesta 1990, kauppaopistoon tultiin samalle luokalle, Heli Keski-Suomesta minä Kannuksesta. Käytiin kylässä, lomareissuilla, saatiin lapsia, oltiin kummeja molemmin puolin.
Kaikilla synttäreillä kakkua syömässä.
Opin kaiken mitä tiedän linnuista Helin ansiosta. Sen lisäksi että Heli tiesi paljon lintuja, Wilma sai kummitädiltä Mauri Kunnaksen Hullunkurisen lintukirjan, se luettiin monta kertaa.
En tiennytkään että mustarastaan laulu on kaikista kaunein linnunlaulu mitä tiedän.
Jään syvästi kaipaamaan vaivatonta yhdessäoloa, ihanaa huumoria,
välittämistä, resepti linkkejä, viestittelyä, kahvittelua.
Mutta tiedän, taivaassa tavataan, eikä enää murheita ole.
Lepää rauhassa, rakas ystävä.

Ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.
Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa,
sillä kaikki entinen on kadonnut. Ilm. 21:4