Mietittävää

Lahjaksi

Maaliskuun puolivälissä armon vuotta 2021 voi ihmetellä että
vuosi (!!) on kulunut pandemian kanssa.
Mikä viime keväänä sai haukkomaan henkeä, poikkeustilat, kaiken peruuntuminen, nyt vain saa
huokaisten toteamaan että ei kai se auta kun siirtää eteenpäin.
Eilen siirrettiin toistamiseen Yövaellusta eteenpäin, nyt toiveikkaasti syyskuulle.
Nuorten puolesta harmittaa että opiskelija elämä on aivan toista mitä odottivat.
Toisaalta meillä jo (juu olen todellakin sortunut tähän) fraasina pyörivä ”ei meiltä 70-luvulla syntyneiltä kysytty ahistaako, itekseen piti vaan selvitä..” on nyt ollut hyvässä käytössä!
Ei ole mitenkään arvostettua nuorten puolesta. Yritän käyttäytyä.
Mutta yllättäviä juttuja tulee esiin tänä ”riemuvuonna” sanan jonka entinen esimieheni (ihana Aune-Inkeri) lanseerasi,
kun lähestyn ikävuosia 5 ja 0.
Ihan riemukkaalta ei vielä ole vaikuttanut, paljon on surullista ja haastavaa tapahtumaa lähipiirissä.
Toisaalta upeasti nousee ylös jokainen hieno hetki, monta niistä on liittynyt kuvaamiseen.
Kuvaaminen on parhaimmillaan ilon antamista, lahja! Ajatella, saa antaa lahjoja työkseen!
Kuvissa itselleni lahjaksi antama myrttipuu (saa nähdä osaanko antaa sille elämän lahjan, surkea hortonomi voi vain toivoa) ja meidän nuoret (joita juurikin piinaan 70-luku lohkaisuilla..). Ihanat mussukat!
Kaikki kuljemme kohti suurinta lahjaa, pääsiäistä, valo lisääntyy, toivo on ja pysyy.


Lahjaksi Read More »

Valo pilkistää

 

Valo on pilkistellyt koko viikon eli auringon ihanat säteet lumihangella.
En ehtinyt kuitenkaan kameran kanssa niitä jahtaamaan ennen kuin perjantaina.
Kahden työn tekeminen on hieman haastavaa minunlaiselle haaveilijalle, siirtyminen
yhdestä hommasta toiseen vaatii aikaa kasata ajatuksia ja varsinkin muistaa kaikki olennainen.
Ajatella että saa tehdä monenlaista!
Työ tuntuu merkitykselliseltä täällä kotona ja erittäinkin seurakunnan päiväkerhossa.
Tällä viikolla elämänpolulla kulkeminen on ollut varsin vertauskuvallista sään kanssa.
Iso huoli ystävän sairastamisesta vie ajatukset tämän tästä umpihankeen, sieltä
tarpominen pois on aina kulkemista kuitenkin auringonsäteitä kohti.
Pienen pieni toivo muuttuu suureksi, valo ei vielä lämmitä, vielä se matalalta meitä käy
tervehtimässä. Mutta vääjäämättä valo lisääntyy,  näkyi se sitten kirkkaalla taivaalla tai pilviverhon läpi.
Nyt on aika jolloin ei todellakaan tarvitse muistuttaa itseään miten
kiitollinen monesta asiasta saa olla, kuten terveydestä.
Niinpä kohta karvasukset kainaloon ja ladulle joka lähtee tuosta sadan metrin päästä!
Ihanaa talvi viikonloppua sinulle!

 

 

 

 


Valo pilkistää Read More »

Kysyin kumminkin

 

Ensimmäiset Runebergin tortut on nautittu.
Arveluttavaa toimintaa leipoa satsi liian herkullisia leivoksia kun ollaan
kahdestaan kotona!
Meillä ei tapaa pullat jäädä syömättä. Joka muru menee.
Ulkona on niin paljon lunta että hyvin saa liiallisen pullan syönnin kulutettua tuolla umpihangessa.
Kuvissa kauniin vauvamahan kanssa Cecilia.
Ex tempore kuvaus onnistui täysin suunnittelematta, aikani emmin viestin lähettämistä,
sopiiko kuvaus tunnin sisällä?! Onpa naurettavaa kysellä. Lähetin kumminkin.
Vartin sisällä oltiinkin jo kuvaamassa, siellä oltiin samoissa aikeissa samaan aikaan!
Onneksi yritin. Koska jos ei onnistu – mitä sitten?
Edellisen blogikirjoituksen mietteitä on tullut palauteltua mieleen pitkin viikkoa.
Eniten pysähdytti viikolla erittäin taitavan valokuvaajan (kateellisena tuotoksiaan seurailen..)
avautuminen somessa. Miten kaikki tuntui turhalta, tuleeko tästä enää tämän kummempaa, miksi vain
väsyttää ja ahdistaa.. SIIS MITÄ? Ihan oikeasti säpsähdin miettimään miten
some meitä pompottaa päivästä toiseen. Hämää meidät ja saa unohtamaan että kaikkien
ihanien kuvien takana on ihan oikea elämä. Ja mitä elämä on?
Riemua, tuskaa, masentavia päiviä, ihania odotuksia, toiveita, toivottomuutta, kaikkea.
Jokainen päivä on mahdollisuus nähdä toisin.
Olla sokeutumatta kauniista kuvista, kodeista, sävy sävyyn puetuista lapsista, huolettoman näköisestä elämästä.
Tämä tuli sitten kristallin kirkkaaksi kun sain ystäväni kahville eilen.
Sanaton on usein toisen kamppailun edessä.
Surun voi jakaa vaikkei voi antaa sanoja. Välittää voi vaikkei voi poistaa pahaa oloa heti paikalla.
Kulkea vierellä. Väistymättä, tuomitsematta.
Ja antaa kaikki isompiin käsiin, jotka kantavat meidät jokaisen päivän läpi.

 

 

Kysyin kumminkin Read More »

Kesäntuoksu

 

Vasta niitetyn heinän tuoksu.
Se on kesän tuoksu juuri nyt, se on kesän tuoksu lapsuudesta.
Heinäpellolla oltiin serkkujen kanssa ”auttamassa” kun heinää laitettiin seipäille.
Heinäharavalla ojanreunoja haravoitiin. Heinäseipäiden varjossa juotiin mummun tekemää kotikaljaa
jota hinkillä sinne tuotiin janojuomaksi. Paarmat lentelivät Ruunalan pellolla kun aurinko paistoi ja helteessäkin heinät piti tehdä.
Ei ikinä unohtu traktorin kärryn reunalla istuminen ja kaadetun heinän tuoksu.
Lapsuutta taisi olla sekin kun heinäseipäät jäivät katokseen ja pellolle menikin ison talkoo joukon sijasta paalauskone.
Nyt ei ehdi juuri selkäänsä kääntää heinät katoaa jättipaaleihin hetkessä.
En kyllä moiti silti, minähän vain juoksentelin pellon reunalla, pelkäsin paarmoja ja odotin kaffitaukoja että sai juoda kotikaljaa.
Kovaa hommaa se heinänteko oli. Kotikaljasta tykkään edelleen.

 

 

 

 

 

 

Kesäntuoksu Read More »

Ovanligt

 

Öjan uimakoulu alkoi tavanomaiseen aikaan juhannuksen jälkeen täydellisen epätavanomaisessa säässä.
Vesi on uimalämmintä, aurinko paistaa ja hiekka pöllyää.
Epätavallista on koronarajoitukset tietenkin, mutta lapsia on kuitenkin ilmoittautunut epätavallisen paljon!
Ranta on pitänyt ensimmäistä kertaa jakaa, rajoitusten takia ensin mutta sitten lämpimän kelin ja suuren ihmismäärän takia.
Onneksi meillä on aivan huippu porukka taas töissä, uimaopettajat ja leikinohjaajat joihin voi luottaa täysin.
On hienoa, vaikka säätöä aina piisaa, olla mukana järjestämässä uimakoulua jonka perinteet menevät vuosikymmeniä taaksepäin.
Meressä uiminen on eri juttu kuin altaassa polskiminen!
Viimeinen kuva eilisillan huippuhetkestä, vanhan ystävän extempore tapaaminen Brygganilla!
Kun on jaettu elämää 22 vuotta on helppo istua ja nauraa sekä itkeä sille miten kreisiä elämä on,
ja ihmetellä miten meidän molempien elämänpolkua reunustavat rukousvastaukset ja siunaukset.
Käsittämätön, raskas, rakas elämä, meille annettu.

 

 

Öja simskola har börjat i vanlig ordning i mycket ovanlig väder. 
Vi har högsommarvärme! Vi har varmt simvatten!
Ovanligt är också årets corona restriktioner och stor mängd av inskrivna barn i simskolan.
Stranden är delade under simskolan, ovanligt det också, inte bara pga corona utan för att mycket folk finns nu på stranden samtidigt. 
Vi är så tacksamma att ha en super simskola personal!
Känns roligt och betydelsefullt att vara med och ordna simskola i Öja, tradition som går tillbaka i flera årtionden. 
Sista bild av Gäddviken i kvällsolen är från igår kväll. 
Då satt jag helt extempore med en vän vid Bryggan och pratade om livet.
Vi har kännt varandra 22 år så det lätt att både skratta och gråta till livets otroliga svängningar.
Hur vi som unga mammor väntade våra första barn samtidigt, inte kunde ana hur livet skulle se ut 22 år senare.
Båda blickar vi tillbaka och ser våra vägar kantade med bönesvar och välsignelser.
Det må vara tung, otrolig och svår, men så väldigt vacker är det också. Livet. 

 

 

 

Ovanligt Read More »

Lapiohommia

 

Tänään oli semmoinen päivä että pinnistelyistä huolimatta tuli lannistunut olo.
Korona ei vienyt ihan kaikkia töitä, mutta veihän se paljon!
Se on paljon jos minä tartun arkipäivänä lapioon ja alan kaivaa nurmea pois terassin tieltä.
Se on paljon jos jatkan sitä niin kauan että käsi ei jaksa kantaa kaffimukia.
Kyllä se paljon vei, kun mieli laahaa matalalla vaikka kevät on korkeimmillaan ja käki kukkuu tauotta,
kyyhkyt huhuilevat ja pääskyt kiitävät kesän ääniä laulaen.
Voi että kun harmittaa valittaa. Mutta jotenkin valheellista sekin että aina olisi muka pirteä kun kalenteri on tyhjä.
Iloitsin tänään nuorten opiskelupaikoista, vain yksi on enää epätietoinen.
Iloitsin että jaksoin lapioida grillialueen (olen alkanut grillata!) valmiiksi vaikka paikkoja särkee.
Iloitsin pitkästä metsälenkistä.
Ja riemuitsin lyhyestä uintireissusta uimarannalla ennen saunaa!!
Se oli unelmana viime syksystä lähtien ja nyt.
Sain voimaa ystävän kannustuksesta. Oikeasti.
Tunsin lohdutusta ja toivoa toivottomuudessa aina kun käänsin katseeni Luojan puoleen.
Nyt auringon laskiessa, päätän pitää katseeni toivossa ja ilossa ja yritän tehdä sen huomennakin.

 

 

Lapiohommia Read More »

Annorlunda påsk

 

Ilta on tullut, omituisin, onnellisin, stressittömin pääsiäinen alkaa kallistua kohti loppua.
Ollaan ihan ihmeissään onnittelujen määrästä meidän kihlaparille, kiitos teille!
Perhe on saanut olla yhdessä, isovanhempia ei ole päästy tervehtimään, mutta videopuhelun kautta saatiin
vähän korvausta asiaan. On syöty hyvin (ja ihan kaikki on syöty, kauppa kutsuu taas..), on lenkkeilty, on saunattu,
on luettu, katsottu televisiota, oltu liikaa somessa ja tässä ollaan.
Arki nurkan takana.
Lunta sataa ja metsä on taas tomusokerikuorrutettua ennenkuin hetken päästä sulaa.
Lenkkeilen kuitenkin mieluummin lumisateessa kuin eilisen kaltaisessa vesisateessa.
Siellä ei liikahtanut Tinkan tassu kovinkaan kauas.
Kynttilän liekki lepattaa vielä hetken, sitten jätämme taakse tämän pääsiäisen ja
toivomme että arki vie meidät nopeasti tavallisempaan olotilaan ilman virus uutisia.

 

 

Det lutar mot kvällen och denna konstig, lycklig, stressfri påsk börjar vara över.
Vi har alla fått så mycket grattisar pga. våra förlovade ungdomar, vi tackar så hjärtligt! 

Vi har fått fira påsk tillsammans, saknat mor/farföräldrar, tagit videosamtal som ersatt lite bristen på närvaro.
Vi har ätit massor (bokstavligen massor..), njutit av långa vandringar, badat bastu, läst böcker, tittat tv, tillbringat allt för mycket tid i some. 
Och nu är vi här, vardagen väntar runt knuten.
Tittar ute och tycker att nog är snö ändå vackert, vackrare än regn just nu. 
Ljuset brinner ännu en liten stund, sen lämnar vi bakom oss denna märkliga påsktiden och
hoppas att vardagen fort för oss närmare till en vanlig vardag. 

 

 

Annorlunda påsk Read More »

Kakkua ja kahvia

 

Sytytin kynttilän, keitin iltakahvit, latasin kuvat koneeseen, viestittelin huhtikuun vatsalihas/ehkä joku muukin lihas haasteesta
ihanan Tiinan kanssa, laitoin saunanpesään tulet. Siellä kiviharvia lämpiää taas.
Päivä alkoi aamulenkin jälkeen aamukahveilla takkatulen edessä.
Kyllä siinä hetki meni taas somessakin…
Wilma leipoi meidän suosikkikakun, pitsikakun. Ruma mutta niin hyvänmakuinen.
Resepti on 90-luvulla ostamastani Kiireisen kokin keittokirjasta. No hahhah kiireisen.
Lähinnä hätäisen ja epäkiinnostuneen kokin. Koko kirjasta olen käyttänyt ainoastaan pitsikakku reseptiä.
Se on kyllä tosi nopea tehdä.
Tehtiin karanteeniporukallekin yksi ja vietiin kauppareissulla. Siellä oltiin hyvällä ja reippaalla mielellä.
Aamun huolet on taas hetkeksi väistyneet, tämä päivä on saatu iltaan.
Kiitos viesteistä facebookin puolella! On niin mukava saada palautetta.
Ja katsokaa taas tuota iltaruskoa! Pakkohan sinne oli mennä ojanpenkalle ottamaan kuva.

 

 

Tände ett ljus, kokade kvällskaffe, laddade bilderna i datorn, chattade med härliga Tiina om aprilmånads utmaningen,
magmuskler och möjligen några andra musklar skall se att här det inte latas fastän inga jumppa finns. 

Dagen började med morgonlänk och därpå morgonkaffe vid brasan. 
Klart att man fastnade på some där en stund eller två också..
Wilma bakade spetskakan. Vår favorit, fulaste som finns men ach så god.
Köpte på 90-talet en kokbok (trodde i tiderna att jag var super intresserade av matlagning) nå,
bra bok men hittade bara en recept som jag använder, spetskakan.
En kaka fick också våra älskade ungdomar i karantän. 
De var på gott humör och mår helt bra. 
Så då var orosmolnen från morgonen borta en stund igen och dagen har kommit till kväll.
Tack för alla meddelanden i facebook! Det är super roligt att få feedback från er!
Obs, se på sista bilden, vilken solnedgång vi fick igen. 
Som någon skulle vilja skänka lite hopp och glädje efter en dag till i dessa tider. 

 

 

Kakkua ja kahvia Read More »

Maanantai

 

Sunnuntaina vaellettiin vähän pitemmästi meidän nuotiopaikalle juomaan aamukahvit.
Melkein kolmen tunnin reissu oli ihan kultaa.
Paljon ihmisiä juoksi, käveli, vaelsi reppujen kanssa päivän mittaan saaristopolulla.
Murhetta taivaanrantaan ilmestyi illan mittaan kun lähipiirissä nousi kuumetta ja sitä nyt seuraillaan,
kuten arvata saattaa. Oltiin jo erillään joten etänä seurataan.
Kaikki voivat ihan hyvin mutta kyllähän se tuo ihan eri vaihteen tähän korona hässäkkään.
Otsalle ilmestyi huolen ryppy ja siihen piti nukahtaa.
Olisin varmaan nukkunut ihan hyvin, mutta koiralla oli huomautettavaa neljän jälkeen,
oliko se ilmalämpöpumpun epätasainen käynti, oliko pissahätä ja muita vaihtoehtoja ei jaksanut käydä läpi.
Aamutakki, collegehousut, villasukat, ulkotakki, pipo, lapaset, haisaappaat ja ulos herättäjän kanssa.
Yritys aukaista silmät edes siellä. Karvaisella ystävällä ei sitten kumminkaan ollut suurta kiirettä
pissata jäätävän viiman herätellessä uuteen päivään.
Sisälle ja takaisin nukkumaan.
Mutta pumppu kävi silti epätasaisesti. Pitäiskö käydä sammuttamassa, tuumaa vieruskaveri..
Vastauksena määrättelemätön mutina tarkoittaen että nyt teet mitä teet mutta samantien.
Ehtihän sitä nukahtaa vielä.
Hyvä päivä tästä silti tuli. Kaikki voivat ihan hyvin juuri nyt.

 

 

 

Maanantai Read More »

Tänä lauantaina

 

Kylmä tuuli viipyy puiden latvoissa kun aurinko laskee pilvettömään taivaanrantaan.
Saunapuita hakiessa sininen taivas vaihtuu yönsiniseen ja kirkkaana erottuu kuunsirppi ja tähti.
Nenään osuu savunhaju ja ladonovi narahtaa kotoisasti.
Takana on hyvä lauantai. Kaksi lenkkiä polkuja pitkin koiran kanssa.
Etäällä perheenjäsenistä, onnea silti että tietää että kaikilla on hyvä olla.
Mies (jo iloiten tunnustautunut halkoholistiksi, minkä silmiä pyöritellen voin vahvistaa),
on painanut metsässä ja klapikoneen vieressä koko päivän.
Iltaruoaksi ajelin 7 sillan tietä naapurikaupunkiin päin noutamaan herkulliset pitsat.
Kuuntelin musiikkia ja Timothy Kellerin podcastia, nautin musiikista, iloitsin Kellerin selväsanaisesta annista.
Ja nyt, takassa palaa tuli, sauna lämpiää.
Tänä koronalauantaina mieli on seesteinen ja nyt juuri voi sanoa, it is well with my soul.
Sydämestäni sitä samaa sinulle toivon.

 

 

Himlen blir sakta mörkare, solen går ner, snart är det natt.
Hämtar ved för bastun, känner rökdoften, bär in ved och hör på kvällens ljud.
En fin lördag har det varit. Två vandring med hunden längs leden.
Känner lycka och trygghet att familjemedlemmar har det bra fastän vi kan inte träffas just nu. 
Mannen (som nu med glädje bekänner att han är halkoholist, vilket jag med djup suck kan bekräfta hahaa),
har jobbat i skogen och vedabacken hela dagen lång.

På kvällen hämtade jag för oss pizza. Hela vägen längs 7 broars väg lyssnade jag på musik och Timothy Kellers podcast.
Härligt.
Och nu, brasan är tänt, bastun blir snart varm.
Denna coronalördag kan jag konstatera att it is well with my soul. 
Önskar från hela mitt hjärta att du kan säga det med. 

 

 

Tänä lauantaina Read More »