Meri

Mökkisauna joulukuussa

 

Mökillä joulukuussa.
Pimeä laskeutuu ennen neljää, siihen piti olla jo tottunut mutta täällä
se on taas jotenkin uutta.
Heti kun saapuu on pimeää, kynttilät ja pihatulet lepattavat, vessa on kaukana
tontin rajalla, taskulampun kanssa saa sinne etsiä tietä.
Puita pitää kantaa yhtenään ja kaikki kynttilät sytyttää mökissä.
Sitten saa mennä saunaan.
Pihalla palaa tulet tulikorissa, lunta leijailee harvakseltaan, jalkojen alla narisee jäinen lumi,
pohjoistuuli saa kiristämään vauhtia ja puristamaan pyyhkeen tiukemmin ympärille.
Kiukaassa tuli rätisee, kuuma vesi pöhisee säiliössä, ämpärissä se sekoittuu meriveteen jossa jään palaset vielä kelluvat.
Täytyy tyytyä aika haaleaan veteen.
Sitten löylyyn.
Tuoksut, kynttilät, kuumat löylyt, talvi ulkona.
Taivas maan päällä, tämän hetken, juuri nyt ei puutu mitään.
Ulos vilvoittelemaan, höyry täyttää terassin, raikas ilma on ihana hengittää.
Takaisin lauteille. Ei tätä malttaisi lopettaa ollenkaan.
Miten maagisen ihana voi perjantai-ilta joulukuussa olla.

 

 

 

Vid villan i december.
Redan när man kommer halv fyra tiden är det mörkt. 

Man borde vara redan van, men nej, det känns konstigt igen.
Eld i spisen, alla ljusen får brinna, iskall villa blir sakta varmare.
Egentligen väntar man bara när bastun är färdig. 
Och vilken bastu upplevelse får man!
Ljusen är tända i bastun också, det brinner i eldkorgen ute, snön faller sakta ner.
Det är kallt när man trippar till bastun med bara handduk runt omkring sig.
Att sitta på bastulavan denna mörka fredagskväll i december är himmel på jorden.
Hur magiskt kan man ha det egentligen!
Och hur svårt att sluta bada. 
Tacksam. 

 

Mökkisauna joulukuussa Read More »

Ulkoilua

 

Sunnuntaiaamu oli kaunis ja ehdittiin saada pitkä aamulenkki tehtyä ennen kuin
se muuttui sadepäiväksi. Ja sadetta on taas piisannut.
Kellojen siirtäminen toikin sitten pimeät illat.
Niitä piristää liikkuminen aina kun voi valoisaan aikaan ja liikkuminen joka tapauksessa vaikka olisi pimeää.
Maanantai-illan kuntopiiri tehtiin pihalla! Sisällä olisi ollut maskijumppaa tarjolla ja siihen
en kyllä pysty. Maskin kanssa hengittäminen on raskasta vaikka vain istuisi paikallaan.
Tämä on kyllä pandemian ahdistavin vaihe minulle, maskiin kyllä on jotenkin jo tottunut
koska nyt pakko tehdä kaikki että tästä raivostuttavasta korona-ajasta selvittäisiin.
Ja kyllähän me tästä selvitään!

 

 

Ulkoilua Read More »

Tuulinen auringonlasku

 

Nämä kuvat kävin ottamassa sunnuntai-iltana, oltiin tultu mökiltä viikonlopun vietosta, juhlittu äidin syntymäpäivää,
talo tyhjeni nuorista jotka matkasivat omiin asuntoihinsa.
Ihmettelin tyhjää taloa, kaunista iltaa ja ihmeellistä tunnetta.
Sitten otin kameran ja lähdin rantaan.
Siellä odotti tuulinen ja kaunis auringonlasku.
Kuvasi hyvin omaa mielialaa, sielussa vähän tuulee ja aaltoilee, mutta silti olo on seesteinen.
Ai että, kunnon symboliikkaa luonnosta!
Viikko on mennä hujahtanut kuvatessa, ystäviä tavatessa ja viikonlopun hääkeikan valmistelussa.
Huomenna kuvauskalusto pakettiin, asut valmiiksi, vesipullo mukaan ja lauantai aamuna matkaan!

 

 

Tuulinen auringonlasku Read More »

Elokuun helle

 

Ajatus siitä että lämpimän peiton alta suuntaa ensimmäiseksi kostealle nurmikolle,
siitä viileälle laiturille, istuu hetken laiturin päässä ihmettelemässä mikä järki tässä nyt on ja astuu sitten kylmään veteen,
on yleensä ollut mahdoton.
Mutta tänä vuonna jostain tuli päätös siitä että menen aina uimaan kun mökillä voi.
Varmaan se on sekoitus itsensä voittamista ja ihanaa tunnetta kun nousee kylmästä vedestä ja kääriytyy pyyhkeeseen.
Astelee voittajan askelin aamupalalle. Kun voittaa itsensä on voittanut paljon.
Tämän viikonlopun helle on niin upeaa.
Laiturilla istuminen silmät kiinni vain laineita ja tuulta kuunnellen.
Hämärässä illassa laiturin päässä musta vesi ympärillä, lyhtyjen loiste ja väylällä pörräävät veneet.
Onnea.

 

 

 

Elokuun helle Read More »

Stocköstigen

 

Elokuu on alkanut.
Aika hienolla tavalla. Aamu oli lähes tyyni ja päätettiin lähteä veneellä Stockön saareen vaeltamaan Stocköstigen vaelluspolku.
Vajaa neljä kilometriä todella vaihtelevaa ja kaunista polkua saaressa.
Veneelle palatessa nauratti miten vilkasta veneliikenne täällä on. Yhdellä silmäyksellä neljä erikokoista venettä.
Koko päivän on pörräys kuulunut, kesä otetaan talteen kun elokuu jo tietää kouluun ja työhön palaamista.
Lenkiltä palattiin, kävin nopeasti uimassa ja juotiin kahvit.
Tämä on parasta kesää.

 

 

Stocköstigen Read More »

Tankar tiistai

 

Juuri kun alkoi tuntua että kesä valuu käsistä,
ei ehditä muuta kuin säätää kotona ja remontoida yhtä sun toista tuli tämä tiistai.
Tankar tiistai.
Tuuli tyyntyi iltaa kohti ja tuli täydellinen veneretki sää pörrätä majakkasaareen.
Koira, kapteeni Tom, Terhi perämoottorivene ja minä kameroineni.
Alkoi hymyilyttää jo kun lähestyttiin saarta, savu nousi saunojen piipuista, laineet liplattivat,
horisontissa näkyi valtavien tankkerien ääriviivoja, kaukana taivaanrannassa kaikki pilvet.
Pääskyset lensivät matalalla veden päällä ja kahvilasta kuului puheensorinaa.
Kesähetki!
Ruuhkaksi asti ei ihmisiä missään, polkuja pitkin käveltiin rauhassa ja vielä hetki ihmeteltiin Öjan mökin pihassa.
Onnistuihan se. Tankarin retki.

 

 

Tankar tiistai Read More »

Ovanligt

 

Öjan uimakoulu alkoi tavanomaiseen aikaan juhannuksen jälkeen täydellisen epätavanomaisessa säässä.
Vesi on uimalämmintä, aurinko paistaa ja hiekka pöllyää.
Epätavallista on koronarajoitukset tietenkin, mutta lapsia on kuitenkin ilmoittautunut epätavallisen paljon!
Ranta on pitänyt ensimmäistä kertaa jakaa, rajoitusten takia ensin mutta sitten lämpimän kelin ja suuren ihmismäärän takia.
Onneksi meillä on aivan huippu porukka taas töissä, uimaopettajat ja leikinohjaajat joihin voi luottaa täysin.
On hienoa, vaikka säätöä aina piisaa, olla mukana järjestämässä uimakoulua jonka perinteet menevät vuosikymmeniä taaksepäin.
Meressä uiminen on eri juttu kuin altaassa polskiminen!
Viimeinen kuva eilisillan huippuhetkestä, vanhan ystävän extempore tapaaminen Brygganilla!
Kun on jaettu elämää 22 vuotta on helppo istua ja nauraa sekä itkeä sille miten kreisiä elämä on,
ja ihmetellä miten meidän molempien elämänpolkua reunustavat rukousvastaukset ja siunaukset.
Käsittämätön, raskas, rakas elämä, meille annettu.

 

 

Öja simskola har börjat i vanlig ordning i mycket ovanlig väder. 
Vi har högsommarvärme! Vi har varmt simvatten!
Ovanligt är också årets corona restriktioner och stor mängd av inskrivna barn i simskolan.
Stranden är delade under simskolan, ovanligt det också, inte bara pga corona utan för att mycket folk finns nu på stranden samtidigt. 
Vi är så tacksamma att ha en super simskola personal!
Känns roligt och betydelsefullt att vara med och ordna simskola i Öja, tradition som går tillbaka i flera årtionden. 
Sista bild av Gäddviken i kvällsolen är från igår kväll. 
Då satt jag helt extempore med en vän vid Bryggan och pratade om livet.
Vi har kännt varandra 22 år så det lätt att både skratta och gråta till livets otroliga svängningar.
Hur vi som unga mammor väntade våra första barn samtidigt, inte kunde ana hur livet skulle se ut 22 år senare.
Båda blickar vi tillbaka och ser våra vägar kantade med bönesvar och välsignelser.
Det må vara tung, otrolig och svår, men så väldigt vacker är det också. Livet. 

 

 

 

Ovanligt Read More »

On juhannus

 

Olemme saapuneet juhannuksen viettoon.
Rättipoikki väsyneenä, kompastellen ja hermot kireällä.
On tehty töitä, touhuttu talon ja puutarhan kanssa aamusta iltaan, käyty siivoamassa mökki kesäkuntoon vihdoin.
On herätty aamulla jäykin jäsenin ja huokaillen.
Tänään on sitten ostettu ruokaa ostoskärry täyteen, pikasiivottu talo
(tämä aina vähän jäytää, juhannus on vielä yhtäkuin puhtaana kiiltelevä koti valkoisin liinoin ja kukkavaasein, huoh),
on pakattu auton täyteen ja täytetty jääkaappi mökilläkin.
Kun sitten tulokahvien jälkeen nukuttiin tuulen ja aaltojen suhinassa päiväunet, oli maailma taas kohdallaan.
Ei häiritse mikään keskeneräisyys. Aurinko pilkahtelee, savu nousee saunan piipusta, aallot laulavat lintujen kanssa kilpaa.
On juhannus.

 

 

On juhannus Read More »

Inte vanligt

 

Kesä.
Päivän töiden jälkeen voi tulla mökille.
Saunata.
Niin paljosta voi olla kiitollinen. Juuri tänään kun koko maailma näyttää
nousseen yhteiseen vastarintaan rasismia vastaan. Mustia kuvia tulee instaan.
Hurja vuosi tämä 2020.
Tänään huokaisin marketti käynnillä, kahvila oli auki, ulkona 24 astetta lämmintä, puutarhalla paljon ihmisiä kukkia ostamassa.
Oli vihdoin niin tavallista. Onnellisen tavallista.
Mutta tämä mökillä pöydän ääressä istuminen, hiipuvan takkatulen loimotus, kauniisti soljuva kesä jazz, iltapala ja saunasta kosteat hiukset.
Ei siitä tule tavallista. Se on aina luksusta.

 

 

 

 

Sommar.
Att man kan komma till villan efter jobbet.
Bada bastu.
Så tacksam att ord räcker inte till. De räcker inte till det heller när man tänker att idag tycks hela världen 
visa sitt stöd för människor som lider av racism. Svarta bilder i instagram. 
Crazy år 2020.
Idag kändes det äntligen att livet är som vanligt igen. Cafe´t vid market hade öppet, 24 grader varmt på parkeringen,
mycket folk var o handla blommor på trädgårdsbutiken. Skönaste vardagen. 
Men det här, att sitta vid bordet vid villan, lyssna på vacker somrig jazz, äta kvällsbit, eld i spisen glöder lite ännu, 
håret är fuktig efter bastun, det här blir aldrig vanligt. Det här är alltid lyx.

 

 

Inte vanligt Read More »

Väriä

 

Kevät on niin mahtavaa aikaa.
Kaikki on ruskeaa, harmaata, murtunutta ja likaista.
Ja silti saa iloita! Koska kaiken kuolleen alta on pursuamassa elämää esiin.
Maantienvarren pölyinen ojanpenkka joka osoittaa aurinkoon kertoi sen tänään.
Vihreitä ruohonkorsia kohoaa varovasti mutta päättäväisesti roskan alta esiin.
Purjeveneitä on laskettu vesille. Nuoret pyörivät koulunpihalla (etäisyyttä oli) ja ilonkiljunta kaikuu.
Ja lokit. Lokit huutavat kesää.
Niinhän mekin ollaan kuin ojanpenkka aurinkoa kohti, janotaan valoa ja lämpöä,
mutta ennen kaikkea koronan keskellä toivoa.

 

 

 

Blir inte trött att älska våren!
När allting är grått, brunt, dött och smutsigt, men ändå fylls man av glädje. 

Snart börjar det ske.
Dikskanten vid vägen visade den idag, lutande mot solen suger den i sig värme och sant som det var
grönt börjar komma fram!
Segelbåtar har lagts i sjön, ungdomar cyklar runt omkring vid skolan, glädjerop ekar bara.
Och fiskmåsar, dom skriker sommar.
Vi är ju som dikskanten som lapar i sig solen, väntar och önskar ljus och värme.
Men mest av allt hopp, under denna tid. 

 

 

Väriä Read More »