Samalla kun aloitin tämän päivityksen teon kuuluu radiosta Sommartiden hej hej.. Perjantai-ilta ja aurinko paistaa keittiöön iltakahdeksalta. Ulkona laulaa mustarastas kuusenlatvassa, palju on viimein sulanut lumen ja jään alta, lumet on sulaneet tosi nopeasti pihalta. Ilmassa on niin paljon kevättä, sitä on myös kaivannut niin paljon että lapioin ja kolasin lunta tänään auringossa että kasat häipyisivät mahdollisimman pian. Ja sauna lämpenee. Tästä tulee hyvä viikonloppu, paljun lämmitystä ja sunnuntaina hartaus kyläkirkossa.
Kevään merkkejä sekin että sade piiskaa ikkunoita kun kirjoittelen, loskaa ja harmautta kaikkialla ja nämä kuvat ovat eiliseltä. Aivan uskomattoman ihana auringonpaiste, täydellinen nuotiokahvi ja jäällä kävely ilma. Tämän päivän harmauden pelasti taas iloinen joukko rivitanssijoita illan päätteksi. Flunssa on väistynyt ja uusi viikko alkaa. Hyvällä mielellä sitä kohti!
Kevät jatkuu hitaasti. Jäätävä tuuli mutta valoa on ja se on ihanaa. Metsälenkillä kuulee jo mustarastaan kevätlaulun! Tänään meidän yhdistys aloitti eläkeläiskahvit kerran viikossa kaikille öjalaisille. Oltiin siellä Tettin ja pikkuisen Moan kanssa tervehtimässä kahvittelijoita. Voi että kaksivuotiaan meno on hauskaa seurattavaa. Sain kuvata mutta lopuksi Moa tuumas että laita tuo pois. :D
Sakta men säkert fortsätter våren. Man hör koltrastens ljuvlig vårsång i skogen! Idag började Folkhälsans pensionärskaffe vid Byacenter och många på kaffe. Riktigt roligt! Lilla Moa var yngsta deltagare, gav glädje till allihopa. Jag fick fota en stund men sen tyckte hon att lägg bort hede och gick hem med mommo. Tvååringar, ljuvliga varelser!
Pääsiäinen on ollut harmaa mutta iloinen. Flunssa ei äitynyt ihan hirveäksi, pääsiäiseksi ostetut kukat on tuoneet väriä ja iloa. Nämä ovat vielä pieniä iloja sen rinnalla että saatiin koko perhe koolle yhteisen ruokapöydän ääreen juttelemaan ja nauramaan. Ihmettelemään suomalaisia ja ruotsalaisia tapoja. Ihmettelemään että meitä on kesällä yksi ihminen enemmän. Sunnuntaina olin kirkossa kun täysi kirkkosali lauloi pääsiäisvirsiä ja iloitsi pääsiäisen sanomasta. Toisena pääsiäispäivänä käytiin jo perinteisesti Kannuksessa lounaalla. Uusi viikko alkaa ja vesisade muuttui hyytäväksi pohjoistuuleksi. Lähdettiin koiran kanssa lenkille ja tuntui että lätäköt jäätyivät sitä mukaan kun matka eteni. Satoi lunta. Silti, iloisin mielin kohti kevättä.
Kiirastorstain iloja, flunssa ei äitynyt niin pahaksi etten olisi jaksanut hakea ihania kukkia tai kärryllistä ruokaa. Kevät on tänään paistanut, sirputtanut, sulattanut lunta ja jäätä, sotkinut pienet karvaiset tassut rapaan ja lämmittänyt sielua. Sauna lämpiää nyt ja kohta saa istua jäähyllä hetken hiljaisessa kevät illassa.
Skärtorsdagens glädjeämnen har varit små, jag har orkat hämta blommor o mat. Förkylningen irriterar nog men glädjen övervinner. Våren är här, snön smälter, fåglarna sjunger, hundtassarna är smutsiga. Nu blir det bastu. Egentligen stora glädjeämnen ändå.
Kuvia Kokkolan kirkon siunaamiselta käyttöön remontin jälkeen unohdin näyttää. Ihmeellistä oli saada olla mukana töissä harvinaisessa tilaisuudessa. Hiljainen viikko on keskiviikossa ja hiljaista tästä tuli kun osui flunssa kohdalle. Jaksaa sentään laahustaa koiran perässä pieniä lenkkejä. Kyllähän pienet flunssat kestää, huonommin kestää peruuntuneet suunnitelmat, perheen yhdessäolot, kivat tekemiset jotka jäävät välistä. Kun olisi niin hirveän kivaa… Helppoa on myös sanoa että joskus pitää olla tylsääkin, niin se vain on. Aika paljon vaikeampi on minun kestää tylsää. Vaikka kuinka hyviä kirjoja olisi vieressä, sarjan katsominen netflixistä on helpompaa. Tylsä pakottaa välillä toteamaan että et saa itsestäsi otetta. Ja kun sitä tylsää on riittävästi, löytyy vähän otettakin ja tarttuu kirjaan. Ja kiittää jälkikäteen että oli hetken tylsää. Ihminen, aina armoa vailla.
Jag fick vara med när Gamlakarleby stadskyrkan togs i bruk efter renoveringen. Biskopsmässan var fin, sällan om aldrig får man vara med när kyrkan välsignas i bruk. Stilla veckan blev rätt stilla för min del. Fick förkylning efter helgens magafari. Nog är ju förkylningen något som man klarar av, irriterande är det ju. Mest klagar man ju över allt roligheter som man missar… Oj vad lätt det är säga, en människa ska ha lite tråkigt ibland. Åtminstone de andra människor borde ha lite tråkigt. Det är lätt att klaga, lätt att öppna netflix istället för en bra bok. Tråkigheten visar brutalt det man tror man är bra på. Så tydligen i tråkiga stunder har man möjlighet att göra lite bättring. Ta boken i handen ibland istället telefonen. Tacka senare att man gjorde det. Tacka även för tråkigheter. Ny nåd för varje ny dag, det tackar man för.
Palmusunnuntaiksi kaivoin arkistojen kätköistä nämä kolmen vuoden takaiset kuvat. Tämän viikon kiireet päättyivät perjantai-iltana kun mahatautipöpö tyhjensi loputkin suunnitelmat viikonlopun osalta. Onneksi meni nopeasti ohi. Kun pahin pettymys menee ohi näiden tautien osuessa kohdalle pyrin ottamaan sellaisen asenteen että oikeasti tämä on vain lyhytaikaista. Nyt saa vain katsoa sarjoja, lukea kirjaa, olla vain eikä käydä läpi mitä pitäisi tehdä -listaa. Sellaista elämä on. Välillä kaikki mitä toivoi että voisi tehdä jää tekemättä. Miksi, sen saa joskus heti tietää ja joskus se kestää kauankin. Kohti hiljaista viikkoa kiitollisena monesta asiasta.
Yllättävän autokriisin sattuessa mamma tulee apuun kun onneksi voi! Wilmalta on kevään aikana varastettu pyörä (lukitusta varastosta, lukittu pyörä) ja törmätty parkkipaikalla auton puskuriin ja häivytty paikalta. Nojoo näitä sattuu mutta opiskelijalle ei pikkujuttuja vaikka vakuutukset onkin. Niinpä kun auto juuttuikin huoltoon tarvittiin apua ja onneksi pääsin auttamaan. Yksi ilta Vaasassa kelpaa kyllä silloin tällöin. Käytiin pitkällä kävelyllä ja aamulla vein tytön töihin ja tulin kotiin. Oikein todella hyvää tuuria oli asunnon kanssa, Wilma sai ihanan pienen asunnon hyvältä paikalta pari vuotta sitten. Nyt sitten viikko jatkuu monenlaisilla hommilla. Kohta ollaan pääsiäisviikolla jo!
Olipa suuria vaikeuksia saada ajatuksia blogiin, mutta hoksasin vilkaista mitä höpisin maaliskuussa 2020. No, silloinhan korona hysteria oli täysillä päällä! Neljä vuotta sitten. Suomi oli kiinni ja kaikki olivat saaristopolulla retkeilemässä. Joka oli muuten sulana! Nyt puolen metrin lumikerros vähintään peittää suurta osaa polusta. Oivoi miten ahdistavaa se maskien kanssa kaupassa käynti oli! Tuli myös mieleen että kaippa tuli käytettyä kaikki ne ruokatarvikkeet mitä ostin kotivara lootaan… tai että niissä on neljä vuotta käyttöaikaa. Joo, en ole kaikista kätevin emäntä mutta selvitty on! Tänään kyllä tuo koronapainajainen tuli kaupassa mieleen kun kaikki kylmät tuotteet oli siirretty kaappeihin ja niitä siinä aukoi kukin vuorollaan. Sitä aikaa kun kaupoissa oli porukkaa desinfioimassa pintoja… Kunpa sitä ei enää tarvisi nähdä.
Tiistaista tuli vapaapäivä ja miten upea kevätpäivä! Kaikkialla on kantohanki, on kuljettu koiran kanssa pelloilla, metsissä ja jäällä. Näitä ihmeellisiä päiviä ei montaa vuodessa ole. Katseltiin auringonlaskua jäällä ja kaverilla riitti haisteltavaa. Hermot meinaa mennä ajoittain kun mennään kymmenen askelta kerrallaan ja taas on hajujättipotti jota huolella tarkastellaan. Tänään yritin muistaa ettei just nyt ole kiire ja voi ihan hyvin kuunnella kevätpäivän ääniä nauttia auringosta. Onnistuinkin.
Idag var det en ledig dag och lyckligt så för att vädret var otroligt fin! Det var skaran överallt, vilken lycka att få vandra på lindona och skogar fritt med hunden. Det finns inte många sådana här dagar på året så jag passade på att njuta. Även då håriga vännen sniffade oändligt på allt möjligt intressant som inte människa ögat fattar. Det kräver tålamod ibland men idag försökt jag stanna till och bara njuta. Lyckadet också rätt bra!
